Hiihtolomareissu Vuokattiin
Leirin ensimmäisenä päivänä taitettiin matkaa kohti Vuokattia yhden pysähdyksen taktiikalla. Vallitseva korona-tilanne aiheutti sen, että söimme pikaruokaa autossa vastoin kaikkia sääntöjä ja selvisimme siitä ilman suurempia sotkuja! Ja jälkkäriksi patukat; kylläiset masut ei mökötä! Nuorille kyllä aivan täydet pisteet matkasta, koska vain ihan muutama ”koska ollaan perillä”- kysymys tuli aivan viimeisen viidenkymmenen kilometrin matkalla. Perille päästyä jaoimme makuukamarit jokaiselle ja iloisista huudahduksista pystyi päättelemään, että mökki ylitti odotukset reilusti. Nuoret olivat suorastaan hämmentyneitä poreammeesta ja jääpalakoneesta, josta kolisi kivasti jäät saunajuomalaseihin. Ensimmäisen päivän kohokohdaksi nousi selvästi saapuminen mökille ja taloksi asettuminen saunoineen ja poreammeineen. Parhaat naurut saatiin kun yksi vanhimmista nuorista tuumasi ammeeseen mennessään, että ammeessa aukeaa hyvin jumit; taisi tarkoittaa vielä istumisesta aiheutuneita jumeja, kun suksetkin olivat vielä auton takakontissa!
Toisena päivänä lähdimme pienten kanssa aamusta laskemaan lähellä olevaa isoa pulkkamäkeä; siis iiisoa mäkeä! Sen verran suuresta mäestä oli kyse, että ylös kapuaminen vei aika nopeasti mehut ja ulkoilua jatkettiin tutustumalla lähiympäristöön. Isommat nuoret olivat jo aamusta lähteneet ihmettelemään Vuokatin rinteitä. Ainakin heti oli havaittavissa hyväkuntoiset rinteet ja se, että koska reissu sijoitettiin hiihtolomien ulkopuolelle, oli rinteissä erittäin väljää eikä hissijonossa tarvinnut aikaa tuhlata. Puolenpäivän aikoihin kokosimme porukan mökille ruoan ja pienen lepohetken merkeissä. Päivä jatkui ulkoilulla; osa palasi rinteeseen ja osa otti ensituntumaa lähilatuihin. Pienimmän hiihtäjän mielestä järven jäällä hiihtäminen oli äärettömän tylsää ja seuraavalle päivälle asetettiin suuri tavoite ”ylä- ja alamäkien” löytymisestä. Illaksi oli suunniteltu saunomisen yhteyteen tytöille kasvojen/ vartalon hoitoja. Nämä selvästi olivat nuorten naisten mieleen ja tietty sen jälkeen oltiin maailman kauneimpia. Selvästi nuoret osasivat arvostaa myös yhteisen tekemisen lisäksi yhdessäoloa ja kiireettömyyttä.
Rutiini tekemiseen löytyi jo toisena mökkiaamuna ja aamupalojen jälkeen osa siirtyi rinteeseen ja loput lähtivät etsimään niitä kadonneita ylä- ja alamäkiä. Reppu täyteen eväitä ja suuntana Vuokatin rinteiden lähimaasto. Nopeasti latuopasteista löytyi juuri sopivan matkan päässä sijaitseva kota; sinne siis. Nousu kodalle oli jonkinmoinen ja se sinniteltiin joukolla ylös. Kota oli aivan täydellinen levähdyspaikka. Paikalla ei ollut edes ketään muita ja rauhassa saimme paistella makkarat ja nauttia termarin kuumasta juomasta. Mahat täynnä takaisin ladulle. Ja todentotta heti kodalta lähdettyä löytyi se kadoksissa ollut alamäki! Ensi ajatus alamäestä oli miellyttävä. Tämä karisi vauhdin kiihtyessä ja muuttuessa ohi vilahtaviin mäntyihin ja ajatukseen; kunhan vain selvitään pystyssä alas asti. Vauhdin hyydyttyä sitten naurettiin porukalla pelon jälkeistä hysteeristä naurua ja vertailtiin kenen puntti tärisee eniten. Mökillä latukartta kertoi, että olimme löytäneet sen mustanladun! Päivän toinen hiihtolenkki tehtiin sitten rauhallisimmissa maisemissa ja jo havaittavissa olevat lihaskireydet hoidettiin saunan lämmössä ja ammeessa lilluen.
Kolmantena päivänä suuntasimme osalla porukkaa paikalliselle Husky-tilalle ja osa koki edelleen rinteet kutsuvammiksi. Pilvettömältä taivaalta paistava aurinko helli valjakkoajelulle osallistuvia ja safarin pitäjä kehotti pilke silmäkulmassa tulemaan auringon kanssa toimeen, kun paisteelle ei voi mitään! Nopeat käytännön ohjeistukset ja pääsimme kokeilemaan valjakkokyytiä niin kyydissä istuen tai ohjaamista kokeillen. Koirat olivat innosta piukeina ja odottivat aina malttamattomina omaa vuoroaan. Ajelun jälkeen nautiskelimme pullakaffet ulkoilmassa. Lopuksi pääsimme vielä tutustumaan koiriin lähemmin rapsutellen ja kuvia ottaen. Husky- tarhalla käynti oli selvästi mieleenpainuva kokemus ja jää nuorille muistoihin pitkäksi aikaa. Koirien jälkeen kävimme autolla pyörähtämässä Vuokatin huipulla, jotta niillä ketkä eivät olleet ollenkaan lasketelleet, pääsivät näkemään kauniit maisemat. Auringosta huolimatta huipulla tuuli tälläkin kertaa ja lämmin auto houkutti melko nopeasti. Ruoan jälkeen oli vuorossa sitten viimeiset hiihdot, luistelut ja laskut. Viimeisen illan kunniaksi paistettiin pitsat ja innokkaimmat poreilivat vielä viimeiset poreet poreammeessa.
Kaikki leirit loppuvat aikanaan, niin tämäkin. Paluuaamuna pakkaukset sujuivat kivuttomasti ja jokainen löysi oman tutun paikkansa autossa. Paluumatkan unen määrästä pystyi päättelemään, että ainakin ulkoilmaa oli reissussa saatu reilusti!
